RadioVerso.org – Herbal Health

Tässä Verson ohjelmassa puhumme tulevaisuuden koulusta. Haastateltavana on Oulunjoen koulun vararehtori ja kolmannen luokan opettaja Ahti Kurki. Hänen luokassa on juuri alkaneena lukuvuotena käynnistynyt uudenlainen kokeilu, jossa tutkitaan modernin tekniikan mahdollisuuksia kasvatuksen ja opettamisen kentällä.

Oulunjoen koululla kolmasluokkalaiset saavat vuoden vaihteen jälkeen käyttöönsä henkilökohtaiset kannettavat tietokoneet varusteineen. Oppilaille hankitaan kaikkiaan 34 tietokonetta, joita käyttämällä on tarkoitus selvittää, miten koneet ja erillaiset uudet sosiaalisen median sovellukset voivat palvella opettamista ja oppimista peruskoulun alaluokilla.

Tässä ohjelmassa kysytään hankkeen taustoista, missä vaiheessa kokeilu etenee, miten lapset ja heidän vanhempansa ovat ottaneet asian vastaan sekä minkälaisia erityisjärjestelyjä koulutilaan, opettamiseen ja opiskelemiseen on uuden tekniikan myötä tulossa.

*9/705/13*

24 tuntia sarjakuvaa Rovaniemellä! Kansainvälinen 24 tuntia sarjakuvaa -tapahtuma rantautuu Rovaniemelle Lapin maakuntakirjastoon 19.10. klo 16.00 – 20.10. klo 16.00. Tapahtumassa sarjakuvapiirtäjät eri puolilla maailmaa yrittävät piirtää 24 tunnissa 24-sivuisen sarjakuvan. Valmiit sarjakuvat kopioidaan ja alkuperäiset lähetetään tapahtuman organisoivalle ryhmälle Yhdysvaltoihin, jossa jokaisen vuoden highlightsit kootaan kirjaksi. Rovaniemellä tapahtuman laittaa alkuun sarjakuvapiirtäjä Ilpo Koskela.

Haastamme mukaan tapahtumaan sarjakuvapiirtäjiä!

– Piirtäjien ei tarvitse olla julkaisseita sarjakuvataiteilijoita. Pääasia on tapahtumaan osallistuminen ja sarjakuvaharrastuksen edistäminen. Paikan päältä saat paperit ja sinne on järjestetty lepopaikka, jossa voi käydä halutessaan nokosilla – ota makuupussi mukaan. Kyniä on tarjolla ja pientä tarjottavaa löytyy, mutta omat piirustusvälineet ja eväät kannattaa ottaa mukaan.

– Jos 24 tuntia ja 24 sivua tuntuu liian suurelta urakalta yksin, tapahtumaan voi osallistua joko lyhyemmällä sarjakuvalla tai kaveriporukassa ja piirtää yhdessä vaikka 24-sivuisen jatkosarjakuvan vuorokauden aikana.

– Kaikilla tapahtumassa syntyneillä sarjakuvilla voi osallistua yhteiseen näyttelyyn netissä ja Rovaniemen kaupungintalon aulassa toukokuun lopussa.

Ilmoittaudu piirtäjäksi 12.10. mennessä osoitteeseen

– kirsi.pitkanen@rovaniemi.fi tai puh.

– tuija.kautto-seinajokinen@lapinliitto.fi tai puh.

Lisätietoja saat ilmoittautumisen yhteydessä. Tapahtuman kotisivut

Oheisohjelmana sarjakuvateemaisia leffaesityksiä sekä myynnissä albumeita

Kemin sarjakuvapäiviltä. Tarkempi oheisohjelma ilmoitetaan myöhemmin. Tapahtuman järjestää Lapin maakuntakirjasto ja Lapin lastenkulttuuriverkosto.

Yhteistyössä Kemin sarjakuvakeskus ja Lapin anime- ja mangayhdistys LAAMA ry.

*8/705/13*

Mediakasvatusseura on perustettu vuonna 2005 yhdistämään mediakasvatuksen piirissä toimivia tutkijoita, opettajia, opiskelijoita ja mediakasvatuksesta kiinnnostuneita vanhempia. Uusi seura on vielä alkutaipalellaan ja monet toimintamuodot vasta muotoutumassa. Mitä seura tekee ja millä tavoin se pyrkii edistämään mediakasvatustietoutta Suomessa? Entä mikä on mediakasvatuksen tila Suomessa, Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa? Mitä annettavaa suomalaisella mediakasvatustyöllä on muille maille? Verson äärimmäisen mobiilissa studiossa vierailee tällä kertaa Mediakasvatusseuran koordinaattori Anniina Lundvall. Tervetuloa matkaan!

*7/705/13*

Seminaari järjestetään torstaina 22.11. Oulun kaupunginkirjaston Pakkalan salissa.

Seminaarissa käsitellään mm. televisio-ohjelmien ja väkivaltaviihteen vaikutusta lapseen, lapsen pelkotiloja ja niiden purkamista sekä median ja kasvattajien vastuuta nyt ja tulevaisuudessa.

Seminaari on avoin kaikille asiasta kiinnostuneille ja sopii niin lasten vanhemmille kuin ammattikasvattajille ja opiskelijoille.

Ilmoittaudu ennakkoon, osallistumismaksu 2 euroa maksetaan paikan päällä.

Lisätietoja ja ohjelma erillisestä PDF-tiedostosta (kys. alla).

*6/705/13*

Verso on avoin yhteisö: Verso on internetissä toimiva avoin ja riippumaton podcast, joka julkaisee ohjelmia eri toimijoiden intressien mukaan. Versossa puhutaan yleensä aktiivisesta kansalaisuudesta, yhteiskunnallisista ilmiöistä, vaihtoehtoliikkeistä ja aktivismista.

Verso tukee demokratiaa: Verso kannustaa kansalaisia käyttämään sananvapauttaan ja hyödyntämään uuden tekniikan mahdollisuuksia mediasisältöjen tuottamiseksi ja levittämiseksi. Verson muodostaa avoin ja itsenäinen ryhmä toimijoita, joita yhdistää ajatus uudenlaisesta mediademokratiasta, jossa mediaviestin vastaanottaja on lähes yhtä helposti myös mediaviestin luoja. Versossa tiivistyy ajatus vapaasta ja rehellisesti toimittajien itsensä näköisestä kansalaismediasta. Yhä paremmin toteutuva mediademokratia tukee yhteiskunnallisen demokratian toteutumista kannustamalla yksilöitä ja ryhmiä keskusteluun aktiivisen osallistavan ja osallistuvan sisällöntuotannon keinoin.

Verso kannustaa mediakritiikkiin: Neutraalia, ideologioista ja motiiveista vapaata mediaa ei ole olemassa. Media on yhteiskunnallinen ilmiö, ja sellaisena sitä määrittelee erilaiset ideologiset ja poliittiset valtarakenteet. Jokainen mediaviesti on luotu jossain ideologisessa tilassa ja jokainen mediaviesti heijastaa jonkin yksilön tai organisaation näkemystä. Tarvitaan mediakriittisyyttä ja medialukutaitoa, joita Verso pyrkii toiminnallaan edistämään.

Verso ei-kaupallinen: Verson toimittajat eivät saa työstään rahallista korvausta ja kaikki ohjelmat julkaistaan Creative Commons -lisenssin alla. Verso soittaa ohjelmissaan Internetissä laillisesti jaossa olevaa musiikkia ja esittelee tällä tavoin uusia ja/tai vielä tuntemattomia artisteja. Verso kannustaa avoimen lähdekoodin ja uudenlaisten innovatiivisten tekijänoikeusjärjestelmien käyttöön.

*5/705/13*

Yksilöllisten näkökenttiemme valtavasti laajentuessa uusien tunustelu- ja tiedonhakumenetelmien ansiosta normatiivisen liikkuma-alamme puitteet murtuvat eivätkä koskaan enää palaudu entiselleen.

Derrick de Kerckhoven. Kybermedia – näkökulmasta olokulmaan.

Mediakasvatuksen perinne kietoutuu massamedian ja populaarikulttuurin synnyn ympärille uhan, pelon ja kritiikin harsossa. Mediakasvatuksen isänä pidetty professori F. R. Leavis maalaili jo 1930-luvulla massamedian ja siihen liittyvien ilmiöiden sysäävän länsimaisen sivistysperinteen, lukutaidon ja intelligenssin kohti rappiota. Vastavoimaksi hän tarjosi tietysti perinnettä, vanhaa hyväksi todettua korkean kulttuurin kirjallisuutta. Merkittävää kuitenkin oli, että perinteen rinnalle nostettiin uusi pedagoginen ratkaisu: massamedialle annettiin lupa olla osa formaalia kouluopetusta. Uuteen kulttuuriin ja mediaan liityvät pelot transformoitiin osittain kasvatuksellisiksi tavoitteiksi. Tällä pyrittiin kenties löytämään avaimia siihen samaan problematiikkaan, jonka kulttuuriteollisuutta kritisoiva Theodor W. Adornon pukee “heikoksi minuudeksi” “…johon vallitseva yhteiskunta ja vallan kasautuminen muutenkin tuomistee voimattoman jäsenensä (Adorno. Yhteenveto kulttuuriteollisuudesta. Tiedotustutkimus 3. 1984). Tämä on piste, jossa media ja kasvatus kohtasivat.

Mediakasvatus on poikkitieteellinen tutkimuskenttä. Mediakasvatukselliset artikkelit vilisevät puheenvuoroja eri tutkimusaloilta, joiden taustoista kuitenkin suurin osa kiinnittyy viime vuosisadan kulttuuriteollisuuskritiikkiin. Tutkimuskohdettaan mekanisoivasta massamedianäkökulmasta ollaan kuitenkin siirrytty kohti kulttuurista diskurssia, jossa media käsitetään paitsi välineenä myös esse essentiae, olemisen tapaan liittyvänä. Kulttuurinen näkökulma ulottaa median yhteiskunnallisena ilmiönä joukkoviestintää koskevista viestintätieteen haaroista ja kovasta teknologiasta yhä lähemmäs kasvatustieteitä, kulttuurintutkimusta, sosiologiaa, psykologiaa, politiikan tutkimusta ja filosofiaa. Mediakasvattaja joutuu navigoimaan laajalla ja vaikeasti hahmottuvalla kentällä. Vaikeutta kuvaa hyvin mediakasvattaja ja filosofi Reijo Kupiaisen toteamus, ettei median ja todellisuuden välille ole enää syytä vetää kovin vahvaa linjaa (Median monet merkitykset – kriittinen medialukutaito. s. 80. 1999). Liikkuma-alan puitteet, kuten de Kerckhoven on todennut, ovat murtuneet. Media on asettunut immersiiviseen suhteeseen kehomme, kulttuurimme ja olemistapamme kanssa.

Huolen perinteen luoma taakka on mediakasvatuksen piirissä murtumassa. Tosin vieläkin voi törmätä satunnaisiin puheenvuoroihin median ja sen läsnäolossa kehittyneen kulttuurin haitallisuudesta. Näissä puheenvuoroissa mediasta ja siihen liittyvästä kulttuurista puhutaan usein kuin iholla verta imevästä hyttysestä: jonain ulkoisena, sopivalla liikkeellä poistettavissa olevana haittatekijänä. Todellisuudessa hyttysestä on tullut jo aikaa sitten osa iho, jota tulee hoitaa. Jos poistaisimme sen, tulisimme poistaneeksi jotain itsestämme, jos ei muuta niin ainakin ymmärryksemme kategorian.

Tähän kutsuun Verso pyrkii toiminnallaan vastaamaan. Poissulkemisen sijaan opettajien ja vanhempien tulee ottaa ympäröivän todellisuuden mahdollisuudet käyttöön, luoda virikkeellinen onnistumisen elämyksiä, uuden oppimisen riemua tarjoava ja kehitystä tukeva maailma. Verso pyrkii tukemaan kasvattajaa tässä työssä esittelemällä mediakasvatuksen tutkimusta, verkkopedagogisia ratkaisuja, uuden median tarjoamia mahdollisuuksia sekä antamalla käytännön vinkkejä mediakasvatuksellisten tavoitteiden edistämiseksi koulussa ja kotona.

Tervetuloa mukaan.

*4/705/13*

Verso on avoin ja riippumaton podcast, jossa julkaistaan ohjelmia ja musiikkia toimintaan liittyneiden toimittajien oman kiinnostuksen mukaan. Versossa puhutaan mm. yhteiskunnallisista ilmiöistä ja kysymyksistä. Toiminnallaan Verso pyrkii rohkaisemaan kaikkia sananvapauden aktiiviseen käyttämiseen ja tekniikan mahdollisuuksien hyödyntämiseen uudenlaisen kansalaisjournalismin ja mediademokratian kehittämiseksi.

Verson toimijoita yhdistää ajatus mediademokratiasta, jossa mediasisältöjen vastaanottaja voi olla lähes yhtä helposti myös mediasisältöjen tuottaja.

Verso on ajatus vapaasta ja rehellisesti toimittajien itsensä näköisestä kriittisestä kansalaisjournalismista. Uudentyyppinen kansalaisjournalismi tukee demokratian toteutumista kannustamalla yksilöitä ja ryhmiä aktiiviseen keskusteluun osallistuvan ja osallistavan sisällöntuotannon keinoin.

*3/705/13*

Verkkoa varten tuotettujen julkisuushakuisten videoiden ilmiö ei ota laantuakseen. Suomessa ilmiö on (onneksi) vielä opettajien lauluesitysten taltioinnin tasolla. Yhdysvaltoja on puhuttanut viime päivät 30.3. tapahtunut brutaali pahoinpitely, jossa kahdeksan 14–18-vuotiasta teiniä pieksi 16-vuotias Victoria Lindsay kostoksi yhteisöpalvelu MySpacessa (tietoja palvelusta) julkaisemastaan sisällöstä. Teinit kidnappasivat uhrinsa ja veivät taloon, jossa ei vanhempia ollut. Kaksi poikaa “turvasivat” tilannetta ulkopuolella kun kuusi tyttöä pieksi uhrin tajuttomaksi videoiden tekonsa YouTubeen, yhteisölliseen videopalveluun. Suunnitelmallisuus on silmiinpistävä. Syyttäjät ovat tehneet harvinaisen päätöksen syyttää teinejä aikuisina. Maksimirangaistus syytteessä mainituista rikoksista on elinkautinen.

Nuorisorikollisuutta ja nuorison tekemää väkivaltaa on ollut aina. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden tarkastelussa nuorisorikollisuuden kehityksessä Suomessa on nähtävillä laskeva tendenssi. Matti Marttusen ja Janne Kivivuoren selvityksen mukaan pelkästään tällä vuosituhannella nuorten rikoksistaepäilyjen määrä on laskenut 11,7% (2000, kaikista epäilyistä %) vuoteen 2003 8,9%:iin. Samaan aikaan nuorten osuus väkivaltarikollisuudesta on kuitenkin kasvanut 15-20-vuotiaiden keskuudessa aika tavalla.

Katsauksen yhteenveto:

Nuorten rikollisuuden keskeiset kehityssuunnat viime vuosien

aikana ovat olleet:

•Varastaminen on vähentynyt voimakkaasti varsinkin 15–17-vuotiaiden ryhmässä.

•Lainkuuliaisten, rikoksista pidättyvien nuorten osuus on lisääntynyt.

•Marihuanan tai hasiksen käyttö on lisääntynyt.

•Nuorten tekemät vakavat väkivallanteot ovat lisääntyneet, mutta vuosi 2003 viittaa niiden vähenemiseen.

•Nuoriin kohdistuva kontrolli on tehostunut, mikä on lisännyt nuorten todennäköisyyttä joutua tekemisiin poliisin kanssa.

Vakavien väkivallantekojen lisääntyminen ei ole ristiriidassa

nuorison lainkuuliaisuuden yleisen kasvun kanssa. Yleisen lain-

kuuliaisuuden lisääntyminen viittaa koko nuorisoon (yhden ikä-

luokan koko yli 60 000), vakavissa väkivallanteoissa kyse on yhtä

ikäluokkaa kohden muutamista (henkirikokset) tai kymmenistä

(muu törkeä väkivalta) nuorista.

Nuoriso on siis ainakin Suomessa lainkuuliaisempaa kuin koskaan tai ainakin pitkään aikaan, mutta rikollisuus on raaistunut. Viime vuosina mukaan on tullut uusia elementtejä: sosiaaliset mediat, joissa kuka tahansa voi julkaista helposti materiaalia ja näin tavoitella sekä saavuttaa “suosiota”. Toiminnasta on näin tullut potentiaalisesti yhä julkisempaa. En halua puuttua tähän väkivallantekoon syyllistyneiden nuorten käsittämättömään empatiakyvyttömyyteen (mikä on tosin yksi keskeisistä kysymyksistä), sillä katson sen olevan “pahuuspsykologian” ja -sosiologian aluetta (1, 2) ja jolle en halua astua spekuloimaan. Haluan uskoa, että nuorten tarkoitus ei ollut alun perin pahoinpidellä tyttöä henkihieveriin vaan vain säikyttää pahasti ja tehdä siitä videolla julkista. Homma kuitenkin riistäytyi sosiaalisen ilmapiirin vuoksi täysin käsistä.

Itse pohdin järkytyksestä toivuttuani näiden nuorten käsitystä yhteisöllisestä mediasta. Pohdin myös sitä, ymmärsivätkö nämä nuoret tekevänsä vakavan rikoksen. Jo ensisilmäyksellä teko näyttää suunnitelmalliselta, ja videointi – ilman minkäänlaista pyrkimystä säilyttää kenenkään anonymiteettiä – hämmentää kuviota pahasti.

Ymmärsivätkö nuoret tekevänsä rikoksen ja ymmärsivätkö he koko käsittämättömän tempauksen kääntyvän verkkoyhteisöissä maailmanlaajuisesti heitä vastaan? Ajattelivatko he homman olevan “ok” koska ovat alaikäisiä? Vaikea kysymys, sillä mukana oli myös rikosoikeudelliseen vastuuseen joutuvat 17- ja 18-vuotiaat pojat… jotka eivät tosin syyllistyneet itse pahoinpitelyyn vaan “turvasivat” tilannetta talon ulkopuolella.

Minkälainen ymmärrys näillä nuorilla on ollut tekoa suunnitellessaan sosiaalisen median toimintamekanismeista? Kahdeksan teiniä suunnitteli pahoinpitelyn nimenomaan niin, että teko saatiin videoitua YouTubeen, ilmeisesti mahdollisimman suuren nöyryytyksen saavuttamiseksi. Videon lopussa kuvaaja kommentoi: “There is only 17 seconds left! Make it good!” (lähde). Koko teko tapahtui nimenomaan videoinnin ympärillä. Onko todella mahdollista, että näiltä nuorilta oli mennyt pahasti ohi se, että myös yhteisöllisen median toimintaa säätelee lainsäädäntö ja yleinen moraalitaju? Samalla tavalla kuin järjetön sekoilu kaupungilla tuomitaan ja poliisi vie putkaan, tuomitaan järjetön sekoilu Internetissä, jossa laki ja yhteisöllinen moraali ovat yhtälailla läsnä. “Suuren suosion” sijaan video luonnollisesti poistettiin välittömästi ja verkon yhteistöt tuomitsivat teon maailmanlaajuisesti perustaen verkkoon Victorian tukisivuja alkaen samalla kierrättää pahoinpitelijöiden kuvia ja nimiä huimalla vauhdilla.

Victorian vanhempien tuntemukset ovat oikeutettuja, mutta MySpace-palvelun syyttäminen “lasten antikrsitukseksi” kääntää keskustelun tapahtumasarjan todellisista syistä ja seurauksista mielestäni väärään suuntaan. Tekniikkaa ei voi syyttää raakuuksista. Raakuuksien takana on aina ja välttämättä ihmiset yhteisöineen. Ase ei kohdistu eikä liipasin painu itsestään. Jokin on mennyt vikaan jo kauan ennen tekoa.

Todella surullista. Todella käsittämätöntä.

*2/705/13*

Radio Verso lakkaa nykyisessä osoitteessa ja siirtyy osaksi uusia kotisivujani osoitteeseen jarno.radioverso.org. Podcast jatkaa eloaan entiseen tapaan, mutta kaksien erillisten sivujen ylläpitäminen loppuu. Aikani ei yksinkertaisesti riitä siihen. Podcastin siirto ei vaadi sinulta mitään jos tilaat podcastia Feedburnerin kautta. Mikäli taas tilaat tämän verkkosivun suoraa feediä, tulee sinun vaihtaa tämä feedi uuden sivun feediin.

Pahoittelen aiheuttamaani häiriötä. Nämä sivut ajetaan alas viikon kuluttua, jolloin uskon kaikkien sivufeedin tilaajien lukeneen tämän infon.

Otan edelleen mielelläni vastaan palautetta ja ajatuksia mediakasvatuspodcastin kehittämisestä jne.

yst. terv. Jarno Ristaniemi, jarno.ristaniemi{at}iki.fi

*1/705/13*

Some women find that the first period they have after their baby is born brings a problem they had never imagined. If you’re breast-feeding, your periods probably won’t start again until you have weaned the baby which could be anything from six weeks to a year after the birth, depending on how long you both decide to continue. But some women find that even though they are breast-feeding successfully, their periods start again. And although most babies don’t seem to notice what’s going on, others react quite strongly. As Sylvia Close puts it in her helpful book The Know-how of Infant Feeding, the baby seems to go on strike. He won’t suck; he grizzles; he’s fretful and difficult. This could be because our skins smell different at period time, or because the baby can smell our blood. Either way it’s likely to be very upsetting for a mother to be rejected like this by her baby.

But don’t worry. You can deal with it if you know how. For a start be as relaxed about the whole business as possible. Don’t give your baby a bottle and don’t try to force him to feed. Wait until he is hungry and then try again. But this time see if you can take a warm scented bath or a shower beforehand. Often this is all that’s needed. Once you smell like yourself again, the baby is happy. But I should warn you that it does sometimes take several efforts before you are back together again as you were before. If you’re bottle feeding, you are far more likely to start having periods again soon after the birth — which seems to me another very good reason to try to

breast-feed.

*60/177/2*