RadioVerso.org – Herbal Health

Verso on avoin yhteisö: Verso on internetissä toimiva avoin ja riippumaton podcast, joka julkaisee ohjelmia eri toimijoiden intressien mukaan. Versossa puhutaan yleensä aktiivisesta kansalaisuudesta, yhteiskunnallisista ilmiöistä, vaihtoehtoliikkeistä ja aktivismista.

Verso tukee demokratiaa: Verso kannustaa kansalaisia käyttämään sananvapauttaan ja hyödyntämään uuden tekniikan mahdollisuuksia mediasisältöjen tuottamiseksi ja levittämiseksi. Verson muodostaa avoin ja itsenäinen ryhmä toimijoita, joita yhdistää ajatus uudenlaisesta mediademokratiasta, jossa mediaviestin vastaanottaja on lähes yhtä helposti myös mediaviestin luoja. Versossa tiivistyy ajatus vapaasta ja rehellisesti toimittajien itsensä näköisestä kansalaismediasta. Yhä paremmin toteutuva mediademokratia tukee yhteiskunnallisen demokratian toteutumista kannustamalla yksilöitä ja ryhmiä keskusteluun aktiivisen osallistavan ja osallistuvan sisällöntuotannon keinoin.

Verso kannustaa mediakritiikkiin: Neutraalia, ideologioista ja motiiveista vapaata mediaa ei ole olemassa. Media on yhteiskunnallinen ilmiö, ja sellaisena sitä määrittelee erilaiset ideologiset ja poliittiset valtarakenteet. Jokainen mediaviesti on luotu jossain ideologisessa tilassa ja jokainen mediaviesti heijastaa jonkin yksilön tai organisaation näkemystä. Tarvitaan mediakriittisyyttä ja medialukutaitoa, joita Verso pyrkii toiminnallaan edistämään.

Verso ei-kaupallinen: Verson toimittajat eivät saa työstään rahallista korvausta ja kaikki ohjelmat julkaistaan Creative Commons -lisenssin alla. Verso soittaa ohjelmissaan Internetissä laillisesti jaossa olevaa musiikkia ja esittelee tällä tavoin uusia ja/tai vielä tuntemattomia artisteja. Verso kannustaa avoimen lähdekoodin ja uudenlaisten innovatiivisten tekijänoikeusjärjestelmien käyttöön.

*5/705/13*

Yksilöllisten näkökenttiemme valtavasti laajentuessa uusien tunustelu- ja tiedonhakumenetelmien ansiosta normatiivisen liikkuma-alamme puitteet murtuvat eivätkä koskaan enää palaudu entiselleen.

Derrick de Kerckhoven. Kybermedia – näkökulmasta olokulmaan.

Mediakasvatuksen perinne kietoutuu massamedian ja populaarikulttuurin synnyn ympärille uhan, pelon ja kritiikin harsossa. Mediakasvatuksen isänä pidetty professori F. R. Leavis maalaili jo 1930-luvulla massamedian ja siihen liittyvien ilmiöiden sysäävän länsimaisen sivistysperinteen, lukutaidon ja intelligenssin kohti rappiota. Vastavoimaksi hän tarjosi tietysti perinnettä, vanhaa hyväksi todettua korkean kulttuurin kirjallisuutta. Merkittävää kuitenkin oli, että perinteen rinnalle nostettiin uusi pedagoginen ratkaisu: massamedialle annettiin lupa olla osa formaalia kouluopetusta. Uuteen kulttuuriin ja mediaan liityvät pelot transformoitiin osittain kasvatuksellisiksi tavoitteiksi. Tällä pyrittiin kenties löytämään avaimia siihen samaan problematiikkaan, jonka kulttuuriteollisuutta kritisoiva Theodor W. Adornon pukee “heikoksi minuudeksi” “…johon vallitseva yhteiskunta ja vallan kasautuminen muutenkin tuomistee voimattoman jäsenensä (Adorno. Yhteenveto kulttuuriteollisuudesta. Tiedotustutkimus 3. 1984). Tämä on piste, jossa media ja kasvatus kohtasivat.

Mediakasvatus on poikkitieteellinen tutkimuskenttä. Mediakasvatukselliset artikkelit vilisevät puheenvuoroja eri tutkimusaloilta, joiden taustoista kuitenkin suurin osa kiinnittyy viime vuosisadan kulttuuriteollisuuskritiikkiin. Tutkimuskohdettaan mekanisoivasta massamedianäkökulmasta ollaan kuitenkin siirrytty kohti kulttuurista diskurssia, jossa media käsitetään paitsi välineenä myös esse essentiae, olemisen tapaan liittyvänä. Kulttuurinen näkökulma ulottaa median yhteiskunnallisena ilmiönä joukkoviestintää koskevista viestintätieteen haaroista ja kovasta teknologiasta yhä lähemmäs kasvatustieteitä, kulttuurintutkimusta, sosiologiaa, psykologiaa, politiikan tutkimusta ja filosofiaa. Mediakasvattaja joutuu navigoimaan laajalla ja vaikeasti hahmottuvalla kentällä. Vaikeutta kuvaa hyvin mediakasvattaja ja filosofi Reijo Kupiaisen toteamus, ettei median ja todellisuuden välille ole enää syytä vetää kovin vahvaa linjaa (Median monet merkitykset – kriittinen medialukutaito. s. 80. 1999). Liikkuma-alan puitteet, kuten de Kerckhoven on todennut, ovat murtuneet. Media on asettunut immersiiviseen suhteeseen kehomme, kulttuurimme ja olemistapamme kanssa.

Huolen perinteen luoma taakka on mediakasvatuksen piirissä murtumassa. Tosin vieläkin voi törmätä satunnaisiin puheenvuoroihin median ja sen läsnäolossa kehittyneen kulttuurin haitallisuudesta. Näissä puheenvuoroissa mediasta ja siihen liittyvästä kulttuurista puhutaan usein kuin iholla verta imevästä hyttysestä: jonain ulkoisena, sopivalla liikkeellä poistettavissa olevana haittatekijänä. Todellisuudessa hyttysestä on tullut jo aikaa sitten osa iho, jota tulee hoitaa. Jos poistaisimme sen, tulisimme poistaneeksi jotain itsestämme, jos ei muuta niin ainakin ymmärryksemme kategorian.

Tähän kutsuun Verso pyrkii toiminnallaan vastaamaan. Poissulkemisen sijaan opettajien ja vanhempien tulee ottaa ympäröivän todellisuuden mahdollisuudet käyttöön, luoda virikkeellinen onnistumisen elämyksiä, uuden oppimisen riemua tarjoava ja kehitystä tukeva maailma. Verso pyrkii tukemaan kasvattajaa tässä työssä esittelemällä mediakasvatuksen tutkimusta, verkkopedagogisia ratkaisuja, uuden median tarjoamia mahdollisuuksia sekä antamalla käytännön vinkkejä mediakasvatuksellisten tavoitteiden edistämiseksi koulussa ja kotona.

Tervetuloa mukaan.

*4/705/13*

Verso on avoin ja riippumaton podcast, jossa julkaistaan ohjelmia ja musiikkia toimintaan liittyneiden toimittajien oman kiinnostuksen mukaan. Versossa puhutaan mm. yhteiskunnallisista ilmiöistä ja kysymyksistä. Toiminnallaan Verso pyrkii rohkaisemaan kaikkia sananvapauden aktiiviseen käyttämiseen ja tekniikan mahdollisuuksien hyödyntämiseen uudenlaisen kansalaisjournalismin ja mediademokratian kehittämiseksi.

Verson toimijoita yhdistää ajatus mediademokratiasta, jossa mediasisältöjen vastaanottaja voi olla lähes yhtä helposti myös mediasisältöjen tuottaja.

Verso on ajatus vapaasta ja rehellisesti toimittajien itsensä näköisestä kriittisestä kansalaisjournalismista. Uudentyyppinen kansalaisjournalismi tukee demokratian toteutumista kannustamalla yksilöitä ja ryhmiä aktiiviseen keskusteluun osallistuvan ja osallistavan sisällöntuotannon keinoin.

*3/705/13*

Verkkoa varten tuotettujen julkisuushakuisten videoiden ilmiö ei ota laantuakseen. Suomessa ilmiö on (onneksi) vielä opettajien lauluesitysten taltioinnin tasolla. Yhdysvaltoja on puhuttanut viime päivät 30.3. tapahtunut brutaali pahoinpitely, jossa kahdeksan 14–18-vuotiasta teiniä pieksi 16-vuotias Victoria Lindsay kostoksi yhteisöpalvelu MySpacessa (tietoja palvelusta) julkaisemastaan sisällöstä. Teinit kidnappasivat uhrinsa ja veivät taloon, jossa ei vanhempia ollut. Kaksi poikaa “turvasivat” tilannetta ulkopuolella kun kuusi tyttöä pieksi uhrin tajuttomaksi videoiden tekonsa YouTubeen, yhteisölliseen videopalveluun. Suunnitelmallisuus on silmiinpistävä. Syyttäjät ovat tehneet harvinaisen päätöksen syyttää teinejä aikuisina. Maksimirangaistus syytteessä mainituista rikoksista on elinkautinen.

Nuorisorikollisuutta ja nuorison tekemää väkivaltaa on ollut aina. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden tarkastelussa nuorisorikollisuuden kehityksessä Suomessa on nähtävillä laskeva tendenssi. Matti Marttusen ja Janne Kivivuoren selvityksen mukaan pelkästään tällä vuosituhannella nuorten rikoksistaepäilyjen määrä on laskenut 11,7% (2000, kaikista epäilyistä %) vuoteen 2003 8,9%:iin. Samaan aikaan nuorten osuus väkivaltarikollisuudesta on kuitenkin kasvanut 15-20-vuotiaiden keskuudessa aika tavalla.

Katsauksen yhteenveto:

Nuorten rikollisuuden keskeiset kehityssuunnat viime vuosien

aikana ovat olleet:

•Varastaminen on vähentynyt voimakkaasti varsinkin 15–17-vuotiaiden ryhmässä.

•Lainkuuliaisten, rikoksista pidättyvien nuorten osuus on lisääntynyt.

•Marihuanan tai hasiksen käyttö on lisääntynyt.

•Nuorten tekemät vakavat väkivallanteot ovat lisääntyneet, mutta vuosi 2003 viittaa niiden vähenemiseen.

•Nuoriin kohdistuva kontrolli on tehostunut, mikä on lisännyt nuorten todennäköisyyttä joutua tekemisiin poliisin kanssa.

Vakavien väkivallantekojen lisääntyminen ei ole ristiriidassa

nuorison lainkuuliaisuuden yleisen kasvun kanssa. Yleisen lain-

kuuliaisuuden lisääntyminen viittaa koko nuorisoon (yhden ikä-

luokan koko yli 60 000), vakavissa väkivallanteoissa kyse on yhtä

ikäluokkaa kohden muutamista (henkirikokset) tai kymmenistä

(muu törkeä väkivalta) nuorista.

Nuoriso on siis ainakin Suomessa lainkuuliaisempaa kuin koskaan tai ainakin pitkään aikaan, mutta rikollisuus on raaistunut. Viime vuosina mukaan on tullut uusia elementtejä: sosiaaliset mediat, joissa kuka tahansa voi julkaista helposti materiaalia ja näin tavoitella sekä saavuttaa “suosiota”. Toiminnasta on näin tullut potentiaalisesti yhä julkisempaa. En halua puuttua tähän väkivallantekoon syyllistyneiden nuorten käsittämättömään empatiakyvyttömyyteen (mikä on tosin yksi keskeisistä kysymyksistä), sillä katson sen olevan “pahuuspsykologian” ja -sosiologian aluetta (1, 2) ja jolle en halua astua spekuloimaan. Haluan uskoa, että nuorten tarkoitus ei ollut alun perin pahoinpidellä tyttöä henkihieveriin vaan vain säikyttää pahasti ja tehdä siitä videolla julkista. Homma kuitenkin riistäytyi sosiaalisen ilmapiirin vuoksi täysin käsistä.

Itse pohdin järkytyksestä toivuttuani näiden nuorten käsitystä yhteisöllisestä mediasta. Pohdin myös sitä, ymmärsivätkö nämä nuoret tekevänsä vakavan rikoksen. Jo ensisilmäyksellä teko näyttää suunnitelmalliselta, ja videointi – ilman minkäänlaista pyrkimystä säilyttää kenenkään anonymiteettiä – hämmentää kuviota pahasti.

Ymmärsivätkö nuoret tekevänsä rikoksen ja ymmärsivätkö he koko käsittämättömän tempauksen kääntyvän verkkoyhteisöissä maailmanlaajuisesti heitä vastaan? Ajattelivatko he homman olevan “ok” koska ovat alaikäisiä? Vaikea kysymys, sillä mukana oli myös rikosoikeudelliseen vastuuseen joutuvat 17- ja 18-vuotiaat pojat… jotka eivät tosin syyllistyneet itse pahoinpitelyyn vaan “turvasivat” tilannetta talon ulkopuolella.

Minkälainen ymmärrys näillä nuorilla on ollut tekoa suunnitellessaan sosiaalisen median toimintamekanismeista? Kahdeksan teiniä suunnitteli pahoinpitelyn nimenomaan niin, että teko saatiin videoitua YouTubeen, ilmeisesti mahdollisimman suuren nöyryytyksen saavuttamiseksi. Videon lopussa kuvaaja kommentoi: “There is only 17 seconds left! Make it good!” (lähde). Koko teko tapahtui nimenomaan videoinnin ympärillä. Onko todella mahdollista, että näiltä nuorilta oli mennyt pahasti ohi se, että myös yhteisöllisen median toimintaa säätelee lainsäädäntö ja yleinen moraalitaju? Samalla tavalla kuin järjetön sekoilu kaupungilla tuomitaan ja poliisi vie putkaan, tuomitaan järjetön sekoilu Internetissä, jossa laki ja yhteisöllinen moraali ovat yhtälailla läsnä. “Suuren suosion” sijaan video luonnollisesti poistettiin välittömästi ja verkon yhteistöt tuomitsivat teon maailmanlaajuisesti perustaen verkkoon Victorian tukisivuja alkaen samalla kierrättää pahoinpitelijöiden kuvia ja nimiä huimalla vauhdilla.

Victorian vanhempien tuntemukset ovat oikeutettuja, mutta MySpace-palvelun syyttäminen “lasten antikrsitukseksi” kääntää keskustelun tapahtumasarjan todellisista syistä ja seurauksista mielestäni väärään suuntaan. Tekniikkaa ei voi syyttää raakuuksista. Raakuuksien takana on aina ja välttämättä ihmiset yhteisöineen. Ase ei kohdistu eikä liipasin painu itsestään. Jokin on mennyt vikaan jo kauan ennen tekoa.

Todella surullista. Todella käsittämätöntä.

*2/705/13*

Radio Verso lakkaa nykyisessä osoitteessa ja siirtyy osaksi uusia kotisivujani osoitteeseen jarno.radioverso.org. Podcast jatkaa eloaan entiseen tapaan, mutta kaksien erillisten sivujen ylläpitäminen loppuu. Aikani ei yksinkertaisesti riitä siihen. Podcastin siirto ei vaadi sinulta mitään jos tilaat podcastia Feedburnerin kautta. Mikäli taas tilaat tämän verkkosivun suoraa feediä, tulee sinun vaihtaa tämä feedi uuden sivun feediin.

Pahoittelen aiheuttamaani häiriötä. Nämä sivut ajetaan alas viikon kuluttua, jolloin uskon kaikkien sivufeedin tilaajien lukeneen tämän infon.

Otan edelleen mielelläni vastaan palautetta ja ajatuksia mediakasvatuspodcastin kehittämisestä jne.

yst. terv. Jarno Ristaniemi, jarno.ristaniemi{at}iki.fi

*1/705/13*

Some women find that the first period they have after their baby is born brings a problem they had never imagined. If you’re breast-feeding, your periods probably won’t start again until you have weaned the baby which could be anything from six weeks to a year after the birth, depending on how long you both decide to continue. But some women find that even though they are breast-feeding successfully, their periods start again. And although most babies don’t seem to notice what’s going on, others react quite strongly. As Sylvia Close puts it in her helpful book The Know-how of Infant Feeding, the baby seems to go on strike. He won’t suck; he grizzles; he’s fretful and difficult. This could be because our skins smell different at period time, or because the baby can smell our blood. Either way it’s likely to be very upsetting for a mother to be rejected like this by her baby.

But don’t worry. You can deal with it if you know how. For a start be as relaxed about the whole business as possible. Don’t give your baby a bottle and don’t try to force him to feed. Wait until he is hungry and then try again. But this time see if you can take a warm scented bath or a shower beforehand. Often this is all that’s needed. Once you smell like yourself again, the baby is happy. But I should warn you that it does sometimes take several efforts before you are back together again as you were before. If you’re bottle feeding, you are far more likely to start having periods again soon after the birth — which seems to me another very good reason to try to

breast-feed.

*60/177/2*

Nutrition is a relatively new science, barely 30 years old. It has already made impressive gains in knowledge. But we have only scratched the surface. In coming years nutritionists will discover and identify many new vitamins and other nutritional factors which will play an important role in your health.

Therefore, one who does not suffer from any specific disease or deficiency but who is interested in food supplements for prophylactic or preventive reasons—that is for health protection —should not take any vitamins, minerals, or other isolated factors. But he should use natural food supplements, such as brewers yeast, kelp, bone meal, rose hips, cold-pressed vegetable oils, cod liver oil, wheat germ oil, etc. These are all natural, unrefined foods, rather than isolated vitamins or minerals. When you take them you will be benefiting not only from all the known vitamins and other nutritional factors, but also from all the unknown, as yet undiscovered, factors. Moreover, in such natural food supplements all the vital factors are present in their naturally balanced combination. This is important for two reasons. First, this will assure their full biological activity and maximum assimilation. Second, it will prevent overdosage which, as in the cases of vitamins D, A, and certain vitamins of the B-complex, could be quite dangerous.

The above remarks are made in reference to relatively healthy people. In the case of disease, however, the use of isolated vitamins and other nutritional factors could be not only justified but, in many cases, absolutely essential.

*50/176/2*

These affect only middle-aged women, and then often only for a year or two. The story is striking. The woman complains that, while walking along, she suddenly finds that her legs have given way. She may land on her knees or pitch forward on her face. In either case she is always adamant that she is fully aware of what is happening, and equally adamant that she does not trip. The condition is variously assumed to be due to some weakness of the thigh muscles, or to a disturbance of blood flow in the brain-stem, interfering with postural reflexes. Whatever the mechanism, neurologists are confident that there is no association with epilepsy.

Jumping legs (myoclonic jerks; hypnic jerks)-About 80 per cent of the adult population, at some time in their lives, are conscious of a sudden jerk of one or other leg, usually in the twilight stage of drifting off to sleep. The jerk is associated with, or may cause, a sudden arousal. Some people have a great number of jerks, so many that their spouse, being bruised by the kicks, will refuse to share a bed with them. These jerks must represent some sort of paroxysmal discharge of nerve cells, not necessarily in the brain. They are therefore in this way close to epilepsy, but are not so regarded because of their near universality in the population, and their lack of association with frank epileptic seizures. Specifically, there is no relationship between these jerks and the morning myoclonic jerks associated with typical absence or tonic-clonic seizures.

*41/188/2*

The changes in blood flow that we have considered so far affect all parts of the brain equally. In older people, arteriosclerotic changes take place in the arteries in the neck and head. There may be a temporary blockage of an artery to one part of the brain by a fragment of chalky deposit or thrombus swept downstream from a larger artery by the flow of blood. Neurologists call these blockages ‘transient ischaemic attacks’. In some of these short episodes, muscle weakness or tingling in one or other limb may slightly resemble partial motor or sensory seizures. However, although focal motor seizures may arise in the scarred brain in the territory of a permanently blocked artery after a stroke, transient ischaemic attacks are associated with transient paralysis rather than convulsions.

In younger people, localized (focal) neurological phenomena occur in migraine. In the first stage of a classical migraine attack, arterial spasm occurs, reducing cerebral blood flow focally. It is unclear whether this is primary or secondary to some depression of nerve cell activity. The occipital area is the region most often affected. This results in a hallucination of distorted vision or flashing lights, rather than the formed visual hallucination which may be part of a partial seizure arising in a temporal lob. Occassionally spasm affects the motor or sensory areas of the brain, producing short-lived paralysis or disturbance of sensation, without convulsions, on the opposite side of the body.

*39/188/2*

There are three main types of prostate disorder — cancer of the prostate, prostatitis and prostatic hypertrophy or enlargement of the prostate. Cancer of the prostate is the third most common cancer experienced by males and is usually found in men over the age of sixty. Common symptoms are frequent and difficult urination and the presence of blood in the urine. Sometimes, however, there are no apparent symptoms. Prostatic examination by a medical practitioner is recommended for men in this age group.

Prostatitis is an infection of the prostate caused by bacteria and is treated with antibiotics. Enlargement of the prostate is a common complaint in men over 50. Symptoms include a lessening in the force of the urinary flow, difficult or patchy flow followed by dribble, and a feeling that the bladder is never completely empty. Some of these symptoms are a result of the enlarged prostate compressing the urethra, producing pressure on both bladder and urethra.

Treatment of benign enlargement of the prostate involves dietary, herbal and vitamin intake. Legumes, sprouted seeds and whole grains are valuable because of the hormones they contain. Other helpful foods include green string and red kidney beans, beetroot, cabbage, onions, parsley and pumpkin seeds. The herb saw palmetto forms the basis of herbal treatment and should be supplemented with horsetail. Anise is also recommended because of its mild oestrogenic action. Other herbal treatments are clivers, nettle, ginseng and couch grass. Zinc should also be taken as a supplement, as lack of zinc has been suggested as a possible cause of prostate enlargement.

*38/69/2*